Kirjoittajan arkisto

Nyt luistelemaan – vaihdan 31-kokoiset hokkarit 35-kokoisiin!

Talvi tuli ja nyt päästään harrastamaan kaikkia kivoja talviharrastuksia! Vaikka täällä pääkaupunkiseudulla ei vielä ole hiihtokelejä niin ainakin voi luistella. Erityisesti jälkikasvu odottaa tätä innoissaan ja teimmekin eilen luistininventaarion. Paljastui, että edessä jokavuotinen haaste:  jalka on kasvanut ja luistimet eivät mahdu! Pojan 31-kokoiset luistimet ovat jääneet pieneksi ja nyt tarvittaisiin 35-kokoiset. Mitä tehdään? Kun on lähtenyt kierrättäjäksi, haluaa tietenkin hankkia luistimet käytettynä. Epäilen vahvasti, että jollakulla on vanhat 35-kokoa olevat luistimet, jotka eivät enää sovi.  Meidän pieneksi jääneet luistimet ovat oikein hyvässä kunnossa, vaihdossa kelpuuttaisin huonompikuntoisemmatkin luistimet. Siispä kuka  tekisi vaihtokaupan luistimista?

Toive: jääkiekkoluistimet kokoa 35

Kenelläkään ei taida jalat noin pienentyä, mutta ehkäpä löytyy joku veljessarja jossa tämäkin vaihto on järkevä.  Varsinkin jos veljessarjan vanhempien pitää  optimoida tilankäyttöä ajatellen että “lapsi tarvitsee nyt 31-kokoiset ja nuo 35-kokoiset käyvät vasta parin vuoden päästä, joten turha pitää niitä kaapissa viemässä tilaa”. Kyllähän vaihtokumppaneita varmaankin on, mutta löytyvätkö ajoissa – ennen kuin jäät sulavat … ?

Miksi sitten kuvittelen, että voisin saada vaihtamalla nuo kokoa 35 olevat hokkarit  Netcyclerista?

  • Kaikkien muidenkin poikien (ja tyttöjen) jalat ovat kasvaneet kesän aikana ja melkein kaikki muutkin pojat (ja tytöt) toivovat isompia luistimia, sillä vanhat ovat jääneet pieneksi
  • Nyt on talvi ja asia on akuutti
  • Tarjoan vaihdossa 31-kokoisten hokkareiden sijasta kaikkea muutakin – ja monet vaihtoehdoista sopivat vaikkapa pukinkonttiin
  • Netcyclerissa vaihto voi tapahtua kahden tai useamman henkilön välillä ringissä, kuten kuvassa alla. Eli: ringissä voi olla kolmas ja neljäs henkilö mukana jotka vaihtavat jotain ihan muuta kuin luistimia

Eli kyllä toivomani vaihto on mahdollinen, katsotaan miten käytännössä käy. Kerron sitten kun onnistui!

Jos teillä on edessänne sama haaste, lisätkää ylimääräiset luistimenne ja luistintoiveenne Netcycleriin, niin vaihtoja syntyy ja  pääsemme tekemään vaihtorinkejä! Ja sen jälkeen teemme rinkejä jäälle.

Netcyclerin vaihtoringissä voi olla monta vaihtajaa

Kirjoittaja: Juha

Jätä kommentti

Olimme Kuluttajia

Olimme Kuluttajia – neljä tarinaa vuodesta 2023, on Roope Mokan ja Aleksi Neuvosen (Demos Helsinki-ajatushautomo) toimittama ja viime keväänä julkaistu kirja. Kirja käsittelee kuluttamisen tulevaisuutta ja esittelee vaihtoehtoja nykyiselle kulutuskulttuurille.

Kulutuskulttuurin lyhyt historia

Kirja kertaa kulutuskulttuurin historiaa: 50-luvun Suomessa tavarat olivat pitkälti standardoituja ja ihmiset tyytyivät siihen mitä oli. Sitten 70-luvulla alkoi jo olla mahdollista luoda oma minuus kuluttamisen kautta esimerkiksi musiikkia ja vaatteita ostamalla. Sen jälkeen kulutuskulttuurin voittokulku on nopeutunut ja mitä erikoisempia ja fokusoituneempia tarpeita luodaan ja tyydytetään. Nyt kuluttaminen on työntynyt joka paikkaan ja se kuka olet määräytyy pitkälti siitä mitä ostat. Olemme joutuneet tilanteeseen jossa paikat ovat pullollaan tavaraa ja jotkut meistä kärsivät tavaraähkystä.

Miksi kulutuskulttuurin pitäisi muuttua?

Seuraavaksi kirja summaa kuluttamisen vaikutuksia. Eksponentiaalinen kasvu ei mahdu äärelliselle maapallolle jossa ilmasto on muuttumassa. Jos kiinalaiset ja intialaiset alkaisivat kuluttaa kuten me, tarvittaisiin monta maapalloa resurssien tuottamiseksi. Näille ja muille oleellisille asioille annetaan sopivasti taustaa. Kirja tarjoaa aiheeseen selkeän yhteenvedon joka on sinänsä perustietoa aiheeseen perehtyneelle.

Neljä tarinaa vuodesta 2023

Kirjan toinen puoli käy läpi neljä tulevaisuuden skenaariota jotka ovat tutkielmia kehityskuluista erilaisiin enemmän tai vähemmän kestäviin yhteiskuntiin vuonna 2023. Osassa muutos tapahtuu pääosin viranomaisten pakolla ja toiset enemmän ihmisten ruohonjuuritason toiminnan ansiosta. Skenaario 1 jossa muutosta ei juuri tapahdu on ikävän realistinen ja minun makuuni turhan pessimistinen. Skenaario 3 “Planetaarinen tahto herää” oli taas minulle liian utopistinen.

Itseäni puhuttelivat eniten Skenaariot 2 ja 4. Skenaario 2, “Paikallisvastuu” lähtee siitä että paikallisesti lokaalit yhteisöt ja verkossa virtuaaliyhteisöt ovat keskeisessä roolissa ajamassa muutosta kestävään yhteiskuntaan. Ihmiset ja tavarat eivät liiku yhtä paljon kuin nyt, mutta tieto liikkuu informaatioverkoissa. Skenaariossa 4 “Da Capo” EU säätää edelläkäyvät päästörajoitusnormit, sen jälkeen tehdään kattavat kansainväliset sopimukset  ja näiden seurauksena yritykset ryhtyvät kilvan tarjoamaan ympäristöystävällisiä ratkaisuja ja palveluja. Tämä kehityskulku vie meidät uuteen mukavaan tapaan elää, eräänlaiseen 50-luvun ihannekuvaa muistuttavaan idylliin.

Kaikissa neljässä sinänsä erilaisessa skenaarioissa toistuvat tietyt teemat, kuten Netcyclerille keskeinen kulutustavaroiden kierrätys ja uudelleenkäyttö.

Tulevaisuus saa suuntansa myös siitä, miksi ihmiset sen kuvittelevat

Olimme Kuluttajia on puheenvuoro siitä millainen kestävä yhteiskunta voisi tulevaisuudessa olla ja kuinka visioita voi laatia.  Lopussa kirja nostaa esiin “me pystymme” ajatuksen ja toteaa että  viimeaikoina kulutuskeskeinen “minä haluan”-mentaliteetti on korvautumassa “me pystymme”-periaatteella. “Me pystymme”-periaatteen mukaan on aina parempi kysyä mitä me voisimme yhdessä tehdä haasteille, kuin odottaa että joku tulee ja ratkoo ongelmat.  Ajatuksen mukaan kannattaa tehdä hyvää, ei vain keskittyä vastustamaan pahiksia. Kuullostaa hyvältä!

Suuren ja merkittävän muutoksen aikaansaaminen tarvitsee yhteisen jaetun ymmärryksen tavoitetilasta jota kohti ollaan pyrkimässä (vision).  Tavoitetilan tulee olla tulevaisuuden kuva joka ymmärretään ja jota kohti ihmiset haluavat ponnistella.

Seuraavaksi voisikin määritellä tavoitetilan jota kohti me kaikki haluamme pyrkiä! Onko helpommin sanottu kuin tehty? Ehdottomasti, mutta me pystymme!

Kirjoittaja: Juha

Jätä kommentti

Paikka auki Python-taitoiselle koodarille!

Netcyclerissa on työpaikka auki Python-taitoiselle verkkopalvelun kehittäjälle. Tule mukaan tekemään ympäristöystävällistä koodia ja toteuttamaan palveluamme.  Jos hallitset Pythonin lisäksi djangon  ja olet kokenut serveripään ohjelmistojen kehittäjä, laita postia tulemaan. Jos tämä paikka ei ole juuri sinulle, mutta tunnet mahdollisen kandidaatin, laita viestiä eteenpäin! Lisätietoja löydät työpaikat-sivultamme.

Jätä kommentti

Netcyclerin blogi on avattu!

Tämä blogi on kanava, joka yhdistää Netcyclerin tiimiä ja palvelun ensikäyttäjiä. Kerromme täällä kuulumisia ja lauomme mielipiteitä – tee sinä samoin!

Olemme aloittaneet Netcyclerin koekäytön pienellä piirillä jokin aika sitten. Kaikenlaista parannettavaa onkin sitten löytynyt, ja teemme näitä korjauksia ja parannuksia paraikaa. Pian on aika aloittaa laajempi testikäyttö, ja testiryhmään on ilmoittautunut ilahduttavan suuri joukko ihmisiä. Toivomme, että ilmoittautuneista mahdollisimman moni alkaisi kutsun saatuaan aktiivisesti ilmoittaa ylimääräisiä tavaroitaan Netcyclerissa, ja miettisi, mitä itse tarvitsee ja haluaa hankkia.

Tällä käyttäjäryhmällä saamme jo varmasti tavaroita liikkumaan ja palvelun hyötyjä esille. Samalla saamme arvokasta palautetta sivuston käytöstä. Motivaatiomme on kehittää palvelu kestävän elämäntavan tueksi, koska ilmastonmuutoksen ja ympäristön kuormittumisen takia meidän kaikkien on muutettava kulutustottumuksiamme. Meidän ratkaisumme on tukea olemassaolevien tavaroiden käyttöä elinkaarensa loppuun, ja edistää tarvittavien tavaroiden hankkimista käytettynä.

Meille Netcyclerin tiimiläisille on erityisen jännittävää päästä vihdoin aloittamaan varsinainen tavaroiden kierrättäminen! Netcycler-palvelun suunnittelu alkoi jo vuoden 2007 loppupuolella. Itse aloitin täysipäiväisen palvelun työstämisen helmikuussa 2008, vaikka alku menikin konsultointitöissä rahoituksen hankkimiseksi. Viime kesänä aloitimme järjestelmän tarkemman suunnittelun. Syksyn aikana tiimimme alkoi kasvaa, ja teimme lisää selvityksiä ja suunnitelmia. Varsinainen palvelun toteutus alkoi joulun 2008 jälkeen. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty…

Tarkoitus on tehdä uudenlainen Internet-palvelu hyödyttämään jokapäiväistä elämää ja helpottamaan kestäviä kulutusvalintoja. Toivottavasti palvelun käyttö on myös hauskaa! Koska tavaroiden fyysistä siirtämistä ei voi tehdä verkossa, pääset myös tapaamaan ihmisiä – tätä voikin kutsua todelliseksi sosiaaliseksi mediaksi. Palvelun avulla voit myös luoda verkostoja samanhenkisten ihmisten kanssa, kunhan saamme ryhmätoiminnon valmiiksi…

Seuraavien viikkojen kuluessa kutsumme vaiheittain lisää testikäyttäjiä. Kehitämme samalla uusia ominaisuuksia, jotka näkyvät palvelussa heti, kun ne ovat valmiita. Julkistamme pääkohtia tulevista ominaisuuksista blogin roadmap-osuudessa. Kesän mittaan palveluun pääsee kutsulla, ja jossain vaiheessa annamme mahdollisuuden kutsua kavereita mukaan. Avaamme palvelun julkiseksi sopivassa kohdassa kesän jälkeen, kun se on riittävän valmis laajempien ryhmien käyttöön.

Haluamme tehdä Netcyclerista palvelun kaikelle kansalle. Vaikka kaikki eivät vielä olisikaan valmiita muuttamaan kulutustottumuksiaan, niin parasta tehdä tästä palvelu, jota ei voi vastustaa: hyödyllinen, helppo, käytettävä, mukava ja kestävän kehityksen arvoihin sopiva. Testiryhmäläiset ovat avainasemassa kehitystyössä. Yhteistyössä on voimaa!

Kirjoittaja: Juha

Jätä kommentti

Miksi enemmän on vähemmän?

Luin Barry Schwartzin kirjan “Paradox of Choice – why more is less”, 2004 (oma suomennokseni nimestä: valinnan paradoksi – miksi enemmän on vähemmän). Se kertoo kuinka viimeaikaisten sosiologisten tutkimusten mukaan suuri valikoima mitä tahansa (tavaroita, ruokaa, lomakohteita, opiskelupaikkoja tms.) tuottaakin ihmisille vähemmän onnellisuutta kuin rajallisempi valikoima. Tähänastinen markkinatotuus on ollut se, että mitä enemmän vaihtoehtoja, sitä onnellisempi kuluttaja, ja siksi kannattaa tuoda aina lisää ja lisää vaihtoehtoja. Mutta tieteellinen tutkimus todistaakin, ettei näin ole!

Miksi suurempi valinnanvapaus sitten tuottaa vähemmän onnellisuutta?

Schwartz selittää asiaa erilaisilla syillä, tässä joitakin:

  • Kuva kaikista tuotteista kärsii valinnanvarasta. Jos on kaksi tuotetta joissa tuotteessa 1 on ominaisuudet A, B ja C ja toisessa ominaisuudet B, C ja D, kummantahansa valinta aiheuttaa sen, että jotain jää saamatta. Jos valitsee tuotteen 1, menettää ominaisuuden D ja jos valitsee tuotteen 2, menettää ominaisuuden A.  Eli kun tekee valinnan, saa yhden valitun tuotteen edut mutta menettää kaikkien muiden vaihtoehtojen edut. Kun on enemmän varaa valita on myös useampia mahdollisuuksia katua tehtyä päätöstä. Ja ihmiset katuvat jo ennen varsinaista valintaa, eli  ennen kuin ovat edes ostaneet mitään.
  • Valintojen tekeminen, varsinkin kaupassa käy työstä ja on itsessään stressaavaa. Eiköhän meistä jokainen ole kokenut tämän.
  • Tottuminen tekee parhaastakin vaihtoehdosta pian jokapäiväisen. Eli jos on hankkinut jotain kallista, jonka valintaan on laittanut paljon vaivaa, sen monesti olettaa tuottavan pitkään suurta iloa. Mutta kun siihen tottuukin nopeasti, sehän onkin ihan perusjuttu ja ollaan takaisin perusfiiliksillä. Rahat takaisin!
  • Vertaaminen siihen mitä muilla on tuottaa huonoa fiilistä. Aina jollakulla on hienompi auto, komeampi talo tai isompi lego-rakennelma. Kun on valinnut jonkin tuotteen, sen tuottamaa tyydytystä latistaa tietous siitä, että naapurilla/työkaverilla on itse asiassa hienompi.

Maksimointi on erityisen onnetonta käytöstä

Maksimoija on henkilö, joka yrittää aina saada parhaan diilin eli parhaan tuotteen halvimmalla hinnalla. Maksimoijan motto on “minulle kelpaa vain paras”. Jos vaihtoehtoja on satoja, parhaan etsimiseen menee tuhottomasti aikaa, ja sittenkin kun ostos on tehty, mielessä jäytää vain ajatus siitä, olisiko seuraavassa kaupassa ollutkin sama tuote hieman halvemmalla. Tai olisiko siellä ollutkin vielä joku hieman parempi malli, vai olisiko pitänyt odottaa, jos parempi malli ilmestyy ensi kuussa… Tämä on stressaavaa ja syö miestä (varmaan myös naista). Olen itsekin joskus tähän hairahtunut, mutta viime aikoina olen sen onnekseni lopettanut.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Kirja myös kertoo, mitä kannattaa tehdä, jotta tässä valintoja täynnä olemassa maailmassa selviäisi. Tässä muutamia neuvoja:

  • Valitse milloin pitää valita. Joskus valinnasta on oikeasti hyötyäkin, mutta yleensä ei.
  • “Tämä on ihan tarpeeksi hyvä” asenteella pääsee stressittömästi eteenpäin.
  • Oleta tottuminen – se tapahtuu kuitenkin.
  • Turha verrata siihen mitä muilla on – mitä väliä sillä on!?

Kirja on hyvä ja suosittelen sitä lämpimästi.

Netcycleriin tämä liittyy siten, että käytetty tavara on yleensä aina ihan tarpeeksi hyvä! Ja jos ei saisikaan sitä kaikkein parasta vaihtoehtoa, vaan jonkun hieman muun, niin ei se mitään.  Ota se muu ja maksimoi onnellisuutesi! Don’t worry, be happy!

Kirjoittaja: Juha

Jätä kommentti

Ilmastonmuutos: nopeammin, voimakkaammin, aikaisemmin

WWF on tänään julkaissut raportin, joka vetää yhteen viimeaikaisia ilmastonmuutostutkimuksen tuloksia. Uusien tutkimusten mukaan useat muutosilmiöt tapahtuvat nopeammin kuin aikaisemmin on arvioitu esimerkiksi IPCC 2007 raportissa (ks. http://www.ipcc.ch). IPCC:n määrittämät hiilidioksin päästövähennystavoitteet on arvioitu uudelleen WWF:n raportissa. Raportin mukaan päästöjä pitää vähentää 80% nykytasosta vuoteen 2050 mennessä.  Koska kehittyvissä maissa asuvilla ihmisillä on vielä tyydyttämättömiä perustarpeita, länsimaissa päästöt pitäisi vähentää käytännössä nollaan.

Maailma on nyt finanssikriisin kourissa ja monet EU-maat ovat ilmoittaneet, etteivät ne kykene 20% päästövähennystavoitteisiin vuoteen 2020 mennessä, vaikka näin oli jo Euroopan tasolla sovittu. Hienoa, että WWF toimii ripeästi, ja muistuttaa päättäjiä ilmastolakien tärkeydestä. Toivottavasti tämä viesti kuullaan.

Katso WWF:n raportti.

Kirjoittaja: Juha

Jätä kommentti

Vanhemmat artikkelit »