Olimme Kuluttajia – neljä tarinaa vuodesta 2023, on Roope Mokan ja Aleksi Neuvosen (Demos Helsinki-ajatushautomo) toimittama ja viime keväänä julkaistu kirja. Kirja käsittelee kuluttamisen tulevaisuutta ja esittelee vaihtoehtoja nykyiselle kulutuskulttuurille.
Kulutuskulttuurin lyhyt historia
Kirja kertaa kulutuskulttuurin historiaa: 50-luvun Suomessa tavarat olivat pitkälti standardoituja ja ihmiset tyytyivät siihen mitä oli. Sitten 70-luvulla alkoi jo olla mahdollista luoda oma minuus kuluttamisen kautta esimerkiksi musiikkia ja vaatteita ostamalla. Sen jälkeen kulutuskulttuurin voittokulku on nopeutunut ja mitä erikoisempia ja fokusoituneempia tarpeita luodaan ja tyydytetään. Nyt kuluttaminen on työntynyt joka paikkaan ja se kuka olet määräytyy pitkälti siitä mitä ostat. Olemme joutuneet tilanteeseen jossa paikat ovat pullollaan tavaraa ja jotkut meistä kärsivät tavaraähkystä.
Miksi kulutuskulttuurin pitäisi muuttua?
Seuraavaksi kirja summaa kuluttamisen vaikutuksia. Eksponentiaalinen kasvu ei mahdu äärelliselle maapallolle jossa ilmasto on muuttumassa. Jos kiinalaiset ja intialaiset alkaisivat kuluttaa kuten me, tarvittaisiin monta maapalloa resurssien tuottamiseksi. Näille ja muille oleellisille asioille annetaan sopivasti taustaa. Kirja tarjoaa aiheeseen selkeän yhteenvedon joka on sinänsä perustietoa aiheeseen perehtyneelle.
Neljä tarinaa vuodesta 2023
Kirjan toinen puoli käy läpi neljä tulevaisuuden skenaariota jotka ovat tutkielmia kehityskuluista erilaisiin enemmän tai vähemmän kestäviin yhteiskuntiin vuonna 2023. Osassa muutos tapahtuu pääosin viranomaisten pakolla ja toiset enemmän ihmisten ruohonjuuritason toiminnan ansiosta. Skenaario 1 jossa muutosta ei juuri tapahdu on ikävän realistinen ja minun makuuni turhan pessimistinen. Skenaario 3 “Planetaarinen tahto herää” oli taas minulle liian utopistinen.
Itseäni puhuttelivat eniten Skenaariot 2 ja 4. Skenaario 2, “Paikallisvastuu” lähtee siitä että paikallisesti lokaalit yhteisöt ja verkossa virtuaaliyhteisöt ovat keskeisessä roolissa ajamassa muutosta kestävään yhteiskuntaan. Ihmiset ja tavarat eivät liiku yhtä paljon kuin nyt, mutta tieto liikkuu informaatioverkoissa. Skenaariossa 4 “Da Capo” EU säätää edelläkäyvät päästörajoitusnormit, sen jälkeen tehdään kattavat kansainväliset sopimukset ja näiden seurauksena yritykset ryhtyvät kilvan tarjoamaan ympäristöystävällisiä ratkaisuja ja palveluja. Tämä kehityskulku vie meidät uuteen mukavaan tapaan elää, eräänlaiseen 50-luvun ihannekuvaa muistuttavaan idylliin.
Kaikissa neljässä sinänsä erilaisessa skenaarioissa toistuvat tietyt teemat, kuten Netcyclerille keskeinen kulutustavaroiden kierrätys ja uudelleenkäyttö.
Tulevaisuus saa suuntansa myös siitä, miksi ihmiset sen kuvittelevat
Olimme Kuluttajia on puheenvuoro siitä millainen kestävä yhteiskunta voisi tulevaisuudessa olla ja kuinka visioita voi laatia. Lopussa kirja nostaa esiin “me pystymme” ajatuksen ja toteaa että viimeaikoina kulutuskeskeinen “minä haluan”-mentaliteetti on korvautumassa “me pystymme”-periaatteella. “Me pystymme”-periaatteen mukaan on aina parempi kysyä mitä me voisimme yhdessä tehdä haasteille, kuin odottaa että joku tulee ja ratkoo ongelmat. Ajatuksen mukaan kannattaa tehdä hyvää, ei vain keskittyä vastustamaan pahiksia. Kuullostaa hyvältä!
Suuren ja merkittävän muutoksen aikaansaaminen tarvitsee yhteisen jaetun ymmärryksen tavoitetilasta jota kohti ollaan pyrkimässä (vision). Tavoitetilan tulee olla tulevaisuuden kuva joka ymmärretään ja jota kohti ihmiset haluavat ponnistella.
Seuraavaksi voisikin määritellä tavoitetilan jota kohti me kaikki haluamme pyrkiä! Onko helpommin sanottu kuin tehty? Ehdottomasti, mutta me pystymme!
Kirjoittaja: Juha
