Kuluttajatutkimuskeskuksen viime viikolla julkaistu raportti kertoo, että kohtuullinen elämä edellyttää 260 tavaraa yksin asuvan alle 45-vuotiaan henkilön kohdalla. Hintaa tälle elämälle tulee 576-578 euroa kuukaudessa. Tähän summaan ei vielä kuulu asumisen eikä liiikkumisen kustannukset. Summa tuntuu yllättävän korkealta. Miten tutkimus oikein tehtiin?
Kohtuullisen minimin mukaisiin viitebudjetteihin otettiin kuluttajien arvioitaviksi sellaisia laitteita, joita käyttää tai omistaa 50 prosenttia talouksista Tilastokeskuksen tilastoinnin perusteella. Aatolan ja Viinisalon (1999) mukaan vähimmäisturvan tasoon tulisi sisällyttää ainakin sellaiset laitteet, joita on kolmella neljäsosalla talouksista.
Minimitoimeentuloon on siis päästy listaamalla haastateltaville tavaroita, joita suomalaiset omistavat ja kysymällä onko niiden omistaminen välttämätöntä, tarpeellista vai jotain muuta. Voi olla, että kyselytapa on pidentänyt listaa: kyllähän sitä olisi kiva omistaa vaikka mitä, kun kerran kysytään.
Mitä nuo 260 tavaraa sitten ovat? Tässä jotain esimerkkejä.
Viihde-elektroniikka:
Viihde-elektroniikassa välttämättöminä pidettiin televisiota, radiota, digisovitinta, dvd- ja cdsoitinta sekä televisiolupamaksua. Keskusteluissa
mainittiin myös videot, stereot ja mp3-soitin.
Kodinkoneet:
Kuluttajat olivat kodinkoneiden omistamisesta melko yksimielisiä ja kodissa käytettävien laitteiden yleisyys noudatti Tilastokeskuksen kestikulutustavaroiden omistamisen yleisyyttä. Kodissa välttämättömiksi koneiksi ja laitteiksi katsottiin pyykinpesukone, jääkaappi, kahvinkeitin, liesi, pölynimuri, pakastin, astianpesukone, silitysrauta, vedenkeitin, vatkain sekä laitteiden hoito- ja korjauskulut. Keskusteluissa mainittiin myös leivänpaahdin, silityslauta ja sauvasekoitin, mutta ne katsottiin useimmiten tarpeellisiksi kuin välttämättömiksi.
Raportti on mielenkiintoista luettavaa siitä, mitä keskivertosuomalainen omistaa ja haluaa omistaa, mutta sana “minimi” tuntuu monessa kohtaa liioittelulta. Esimerkiksi pyykinpesukoneen välttämättömyyttä perustellaan seuraavasti:
Pyykinpesukone katsottiin välttämättömäksi kuhunkin talouteen, koska vaate- ja tekstiilivarastot ovat pieniä ja taloyhtiöiden pesulan käyttö koettiin hankalaksi.
Myös suhtautuminen käytettynä hankkimiseen on nuiva. Haastateltavilta kysyttiin vaatteiden tai huonekalujen hankkimisesta käytettynä, mutta todellisena vaihtoehtona sitä ei huomioitu:
“Keskusteluissa todettiin, että kirpputorihankinnat on tapa säästää, mutta niihin ei ketään voi velvoittaa.“
On harmillista kuulla, että kierrättämisen ei tarvitse kuulua kohtuulliseen elämään. Sen sijaa siihen kuuluvat virvoitusjuomat kerran kahdessa viikossa sekä hiusväri kaksi kertaa vuodessa.
Jos oikein huvittaa, omaa omistamistaan voi verrata raportin sivulta 74 alkavaan hyödykeluetteloon. Tutultahan lista kuulostaa.
Raportista voi kuunnella lisää YLE:n tekemästä haastattelusta. Haastattelussa on mukana WWF:n Sampsa Kiianmaa, joka kertoo omasta 100 tavaran haasteestaan.
Kursiivilla kirjoitetut kappaleet ovat katkelmia Kuluttajatutkimuskeskuksen raportista “Mitä eläminen maksaa? Kohtuullisen elämisen viitebudjetit.”
Kirjoittaja: Johanna
Like this:
Like Loading...
